TARINOITA

Zetorin äänen oppi eräs variskin tuntemaan: Isokorven Jussi ajoi maitoa, ja heitti joskus samalla juustonpalan varikselle. Kuullessaan Zetorin tulevan se lensi vastaan, istui konepellille kerjäten siinä juustopalaansa. 

Polvenkyläs oli Zetorilla tehty keväällä kylvötöitä, väki oli tullut syömään. Isäntä istui pöydän päässä, kuunteli, nousi seisomaan ja karjaisi: ”Mitä saatanaa, onko joku menny sammuttamahan Zetoorin!” Ja samantien neuvoi, jotta Zetooria ei saa sammuttaa kylvöaikana. Niin siellä sitten Zetoori käyrä paukutti kaksi viikkoa yötä päivää yhtä soittoa. Oli ilmeisesti käynnistysongelmia.

Nevalan Pentiltä oli kerran joku kysyny vähä niin kui vallisesti: ”Saako Zetoorihin oikeen varaosia?” Pentti vastas siihen, että ”Sellaases kaupas johona myirähän kaharenmoosta nisua, niin sielä myirähän kyllä Zetoorinki osia! 

Tarinoita Zetorista kuulee kaikilta 1950-60- luvun muistavilta ihmisiltä. Zetorilla on tärkeä merkitys suomalaisen maatalouselinkeinon kehityksessä.